it's time to take back the night

laittakaa soimaan hiljaa taustalle ja lukekaa tarina rauhalliseen tahtiin

picfic; the lonely sky

~  ~ ~  




Syksy.

Olen aina vihannut syksyä.

  
Inhoan sitä kun lehdet kellastuvat ja ilma viilenee. Inhoan syksyä, koska silloin koko luonto kuolee. Tietysti se herää uudestaan henkiin keväällä, mutta se ei silti kumoa sitä tosifaktaa, että syksy on masentavaa aikaa.

Zoé: "Jaa-a, kai se on vain myönnettävä, että syksy on tulossa. Täällä kun ei enää pärjää kesämekoilla."

Vaikka auringonvalo tosin vielä kajastaakin pian lehdettömien puiden lomasta - tämä valo ei kuitenkaan ole lämmintä, kuten keskikesän päivien helleaurinko. Tämä on hiljalleen hiipuvaa valoa, jonka viimeiset säteet yrittävät vielä epätoivoisesti pelastaa meidät tulevalta talvelta.

Minä kyllä pidän talvesta, ei siinä mitään. Talvi on kaunis vuodenaika, sillä silloin kaikki on pysähdyksissä lumen ja jään alla. Mutta syksy, syksyllä luonto kuolee ja katoaa.

Zoé: *syvä huokaus* Äiti, kunpa olisit täällä...

Äiti.

Sinä pidit syksystä. Sinä rakastit kuivuvia lehtiä ja sateen tuoksua, viileää tuulta ja pehmeitä vilttejä, joiden alle minä käperryin pimeältä suojaan. Sinä opetit minut rakastamaan kaikkea. Sinä rakastit jopa isää, vaikka hän satuttikin sinua.

onko mun näytössä jotain vikaa vai näkyykö tääkin teille keltasempana :oo enkä ees säätäny värisävyä

Sinä olit niin... positiivinen. Täynnä elämäniloa, kuten Sakura. Sakura... Kuinka pitkään hän onkaan ollut täällä? Vuoden? Aika kuluu niin nopeasti...

tääkin on oudon kellertävä :o no yrittäkää nyt kuitenkin ignoorata se

Zoé: *järkytys* Sakura on ollut täällä jo vuoden. Vaikka -- hän vaikutti lähettämässään kirjeessään jotenkin agressiiviselta... Jollainen hän olikin hetken. Hän uhkaili minua. Hän yritti kerran jopa tappaa minut.

Hän halusi tappaa parhaan ystävänsä. Mutta miksi?

Yhtäkkiä hän kuitenkin muuttui... Se oli silloin, kun Lucy palasi mystiseltä "katoamismatkaltaan". Hänestä tuli huoleton ja iloinen. Kuten myös Catherinesta. He unohtivat jotain.

Zoé: Meillä piti olla tehtävä... Meidän piti löytää Valitut ja estää Elementtien metsää tuhoutumasta. Me hallitsimme elementtejä - minä Ilmaa, Catherine Maata ja Sakura Tulta. Meidän oli tarkoitus löytää vielä neljäs Valittu, Veden hallitsija. Olimme jo niin lähellä tavoitettamme -- 

Mutta sitten yhtäkkiä, aivan yhtäkkiä


Kukaan ei muistanut.
 

Zoé: Aivan kuin heidän muistinsa olisi pyyhitty - tai jotain. Lucyhan oli enkeli, eikös? Hän sanoi kerran, että vaikka hän olikin omaksunut ihmisen olemuksen, niin hänellä oli vielä osa yliluonnollisista voimistaan jäljellä. Hän katosi vuosi sitten syksyllä pariksi kuukaudeksi, mutta tuli takaisin ja samalla sai muut unohtamaan hänen olleen poissa. Yrittikö hän salailla jotain? En ole koskaan oikein luottanut häneen, mutta haluaisin silti tietää hänen motiivinsa.

Ja sen, miksi minä en unohtanut.

Zoé: *puhuu itsekseen* "Äh, ehkä minä vain mietin liikaa tai jotain... En ole edes kysynyt muilta, muistavatko he mitään niistä elementtijutuista. Ehkä he ovat vain siirtäneet sen asian sivuun arkisten huolien tieltä. Onhan se tietysti raskasta ajatella, että pitäisi pelastaa koko maailma ja muuta --"

Se ei kuitenkaan ole heidän tapaistaan.

*Zoén näkökenttä sumenee yhtäkkiä*

Zoé: "AIH! Mitä tapahtuu?" Hirveä päänsärky...

mitä. tälle. tapahtui.

*päänsärky lakkaa yhtäkkiä*
Zoé: "Mitä tuo oli..?" ó_ó

Zoé: *kääntää katseensa ja järkyttyy* Mitä..?

Kuka... Kuka tuo on?

?: "Pian olen paremmassa paikassa ja sinä vapaa, isäntä ~"

fuck this yellow shit

Zoé: *juoksee kalliolle* "Odota!"

?: "Hmh?" *kuulee jotain*

?: *kääntyy katsomaan ja näkee Zoén* Kuka tuo on...
Zoé: *hämmästyy nähdessään tytön*

Zoé: "Mitä sinä teet täällä kallion reunalla yksin? Saatat vaikka, öh, pudota."
Olen nähnyt tuon tytön jossain, minä tunnistan hänet, mutta en muista silti...

?: Ai pudota... "Mitä se sinulle kuuluu?

*hiljaisuus*
Sillä hetkellä minä tajusin, mitä tyttö ajoi takaa. Hän aikoi hypätä kalliolta. Hän näytti hetken niin mietteliäältä, mutta surulliselta. Yritin saada sanotuksi jotain, mutta en vain pystynyt. Mietin vain sitä, missä olin tämän tytön aiemmin tavannut.

?: "Isäntä, en aio pettää luottamustasi... No, jos sinulla ei ollut muuta asiaa, niin minä tästä lähdenkin~"

?: *kääntyy ja seisoo hetken reunalla*

Zoé: Ei!!

Olisin halunnut estää häntä tekemästä sitä, mutta oli jo liian myöhäistä.


~ ~ ~


"en tee enää kuvatarinoita."

Tsädäm, täällä ollaan taas näin kuukauden postaustauon jälkeen kera kahden yllätyksen - uuden nuken ja uuden draamatarinan aloittamisen :p Toivottavasti vastasin odotuksianne mun erittäin surkeista kuvatarinantekotaidoista ~

niin ja Zoé puhuu itsekseen ja on tässä kertoja jos ihmettelitte

♥ Kommentit ja mielipiteet ovat tervetulleita ♥


xoxo. alli

ps. ei kukaan sattuis tietämään sitä html-koodia, jolla saa noi pystykuvat yhtä leveiks ku vaakakuvat?
pps. tiedän, että jotkut kuvat olivat kellertäviä - vika ei ole kuvien valotuksessa, vaan kuvanmuokkausohjelmana bugisuudessa...yritän kuitenkin tehdä asialle jotain :)